Raggaritytön unelmia (2006)

Hei! Koska runosuoni ei syki nyt miten pitäisi, julkaisen teidän iloksi (ja kauhuksi) runon, minkä kirjoitin siinä 15-16v paikkeilla. :) Tästä runosta tuli myös tämän blogin nimikin. :)
En ole muokkailut tätä sen jälkeen muuten kun yhden sanan verran.. Muuten ihan originaali! Nauttikaa tai kauhistukaa!

"Tunnen nousevani taivaalle

tunnen pystyväni menemään kaikkialle

lupia kyselemättä

vastalauseita kuuntelematta.

Onnellisin mielin tietä kuljen,

kaatuilen pensaikkoihin tulppaanien

ruhje tulee poskeeni

frendi kysyy "Onko kaikki hyvin, ystäväni?"

Ja mä vastaan;

"Mitäh?" ja tietämme jatketaan.

En kuulle muuta kuin seireenien lauluja hempeitä,

enkä enää edes välillä huomaa tuntevani tunteita kipeitä,

ellei frendien ravisteluja takaisin maanpinnalle lasketa

mutta hei; en voi enää tätä tunnetta paeta

Katseesi kuumottaa,

hiki valuu poskelta,

tuoksus on mulle kuin kokainia

tarttuvaa, huumaavaa ja pelkkää namia,

Oih, olen varmaan sairas kun tälläisiä puhun,

ja, periaatteitani vastaan, skriivaan tälläisen laulun.

Vain ja ainoastaan sulle,

ethän siis tän takia valkoista takkia mulle pue, hulluks mua luule?

Tukkani taas sekaisin,

kurkku taas käheä,

ruotsinsanoja enää vain lukaisin,

olo susta johtuen hempeä,

helvetti, en ees oottanut enää tätä tapahtuvan,

pettymysten määrän enemmän vain jakautuvan,

kun oletin jos teen sen taas,

päätin etten ihastua enää saas,

Mutta sä, sun tullessa mun mieliini,

mun unelmiini

olen enemmän hömpempi & hölmömpi,

hiljaisempi ja haaveelisempi.

Nytkin skriivaan tätä kliseistä paskaa,

mutta silti tätä suloista paskaa skriivaan jaksaa

vain ja ainoastaan sun takia,

sillä ethän säkään kokoajan lue lakia?

enkä mäkään usko tulevaisuudessani kantavan lakkia,

jos tää meno jatkuu, joten menen takaisin alkuun..

sun kanssas siltikin, sun takiakin."