Uni

Tänään mä heräsin

Unesta missä kieriskelin

Mäkeä täysillä alas

Ja sä olit siin aidan toisen puolen

“pysähdy, ota mua kädestä kii”

En saanut susta otetta

Pitkän matkan kuitenkin kierin alas

Lopulta pitkän matkan pääst

Kun onnistuin pysähtymään

Huomasin että olit juossut koko matkan

Siin aidan toisel puolen

Mun laukku kädessäs

Koitin päästä aidan toisen puolen

Mutta se tuntui mahdottomalta
Mutta sä kannustit siel toisen puolen

“sä pystyt tähän, tule jo tänne”

Mä kiipesin, vaikka olin ihan mustelmilla.

Se aita oli tosi kummallinen:
Se ei ollut perinteinen

Mietin mikä aita tää on

Kunnes huomaan saavani sähköiskuja

Mut mä en huutanut vaikka sattuikin

Lopulta kun olin pääsemässä takaisin

Aidan toiselle puolelle

Ja olit ojentamassa mun laukkua

Ja sanomassa mulle jotain hymy herkässä

Niin mä huomasin olevani oman peiton alla

Mä halusin itkeä,
mut en vain pystynyt.

En vain pysty mihinkään

Järkevään toimintaan

Ainakaan tällä hetkellä.