Onni

Missä oot, mitä teet

Ootko onnellinen?
Toivon että sä oot

Luovuin omastani,

Eli sinusta, rakas

Vain sinun vuoksesi

Voitko paremmin

Ettekai riitele vielä?
Toivon ettei se oo niin

Koska silloin luovuin

Onnestani, eli sinusta

Aivan helvetin turhaan.

Rakastunut taiteilija

Pari pullollista viskiä vaan kurkusta alas

En mä sitä yleensä juo, paitsi nyt tänään

Jointti vaan palamaan, toinen heti perään

Että olisi vielä letkeempi fiilis päällä

Piriä nenään niin paljon kun pystyy

Niin pysyy mieli uuvuttavan virkeenä

Pitäiskö syödä vielä parit silokit päälle

Niin ehkä näen jotain ihanaa seinilläni

Ja nyt, kaiken tämän jälkeen mä nautiskelen

Kirjoitan rakkausrunoja paperille, ehkä seinillekin

Verelläni vuodatan katkeransuloisia sanoja niihin

Ja parin päivän päästä nurkassa tärisen ja itken

En pelkkää krapulaa, laskuja taikka todellisuutta
Itken sinun perääsi kun en sinua sittenkään unohtanut..

En yleensä tee tätä, mutta ettei jengi huolestu liikaa, tää runo sai inspiraationsa tästä:

Kahvia naamaan

Kahvia naamaan

Mä heitän pannullisen

Kasvojani polttaa

"Miks otat kaiken noin kirjaimellisesti"

Jotkut ihmettelee

Ainakin pysyn hereillä

Kun naamaani polttaa

Kahvin lisäksi verenmaku suussa

Hymyilen leveästi.

Haistatan paskat koko maailmalle.

Minä VS Meri

Ensin meri oli tyyni, minä en

Nyt kun olen tyyni, meri herää raivoten

Se yrittää saada minut siihen mukaan

Kuulen kuiskauksen: Ei täällä välitä kukaan

Näytän keskisormea sille merelle, sanon:

"Ole sinä hiljaa perkele!"

Käännän selkäni, meri jo rauhoittuu

En tajuakaan miten ilmeeni vakavoituu

Ja tässä minä taas kaikelle ja kaikille raivoan

Ja sen ohella pikkuhiljalleen jälleen hajoan

Ja se saatanan meri on niin rauhallinen, hymyilevä, tyyni.

Voin kuulla kuinka se nauraa räkäisesti: "Ota pelle ryyni"

Veriset kädet

Rintaani puristaa,

Kenet pitäisi kuristaa,

Itseni, sinut vai hänet,

Onko pian veriset kädet?

Pitkästä aikaa tekstiä.. (väliviiva siks ku en tiedä onks täs yks kokonainen vai kaks erillistä runoo, en osaa päättää!)

Järki ja tunteet ei käsi kädessä kulje
Mä tein oikein, Ikävä kuitenkin painaa

Aikamoisen raastimen ostit, oi tunteet

Kun sisintäni porkkanan lailla raastat

“Hae hänet takaisin, ota syliisi ja rakasta

Vaikka hän huutaisi siitä mitä teit

Sä kyllä keksit ratkaisun kaikkeen

Sä selviät siitä kyllä”, tunteet kuiskailee

“Kultapieni, sä tiedät että parempi näin

Et voinut antaa sitä, mitä hän tarvitsi

Hetken aikaa se voi raastaa huolella

Sä selviät siitä”, toteaa järki mulle

 ---------------------------------------------------

Mä kattoa nyt tuijotan, Ikävöin ääntäsi

Vaikka se välillä ärsyttikin mua

Kaipaan sitä, kuinka viereeni nukahdit

Kun tarpeeksi olit virheistäni huutanut

Muistan kuitenkin myös sen,

Että jossakin joku muu sua

Rakastaa yhtä paljon kun mä

Ja antaa sulle sen mitä tarvitset.

Jos..

Jos en vastais enää sun viesteihin

Olisitko “ihan sama” vai kaipaisitko?

Jos mä vaihtaisin numeroni enkä kertois sitä sulle

Antaisitko olla, vai tekisitkö kaikkes saadaksesi sen?

Jos mä muuttaisin Skotlantiin, alottaisin uuden elämän

Lähettäisitkö postikortteja, vai unohtaisitko mut heti?

Jos en yhtäkkiä enää muistaisikaan sinua

Teetkö kaikkesi että muistaisin just sut?

Hidas itsemurha

(Kirjotettu kuukaus tai pari takaperin....)

Ensin nautitaan siitä kaikesta

Paetaan siihen niin hyvään oloon

Sitten hetken päästä huomataankin

Kaksipäisiä sapelihampaisia kameleita

Sitten kun ne ei jätä ollenkaan rauhaan

Onkin viidakkoveitsi joka yö käden ulottuvilla

Seuraavaksi ne rikkoo sen viidakkoveitsen

Ja sit juostaankin täysillä vessaan piiloon

Mutta siellä onkin sitten tappaja apinoita
Jotka alkaa puremaan, raatelemaan, lyömään.

Ja kun lopulta joku saapuu paikalle
Maataankin jo verilammikossa

Kädessä vaan viidakkoveitsi
Vierellä ne apinalelut

Kädet voimalla purtu ja raavittu
Jalat ja vatsa viiletty auki.

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa.

Mä oon nyt tosi iloinen! Suoraan sanottuna aivan vitun iloinen! Tuntuu että mä oon ollut tänään pelkkää hymyä täynnä. (aamua lukuunottamatta kun ton rontin takia en saanut kunnolla nukuttua yöllä) :) Ilonaiheita ovat: 3.6. alkava työharjoittelu, joka kestää koko kesän. Treeneissä olleet improt. Ja moni muu pieni asia, mitkä on kohentaneet mun mielialaa.

Tällä hetkellä mä todellakin uskon mun tulevaisuuteen.
Tuntuu kun olisin puolessa välissä mun kuoppaa kohti ylöspäin.
Tunnelin päässä näkyvä valo ei tällä kertaa ole se juna.
Feenix mun käsivarrella ei ole turha.
Mä oon nousemassa mun tuhkasta niin komeaan lentoon että sellaista ei mun kohalla oo ennen nähty.

Ei oo tarkoitus kuullostaa mitenkään itserakkaalta, mutta tällä hetkellä mä pidän itseäni taistelijana, joka on vihdoin ja viimein päihittämässä kaikki ne sisäiset demonit, mitkä mua on kiusannut pitemmän aikaa.

Ja nyt, äskeisen tekstin pohjalta julkaisen runon!

Tunnellin päässä näkyy vihdoin valoa,
eikä se ole tällä kertaa pikajuna
niin kuin monena viime kertana
kun luulin pääseväni ulos

Mustelmia, arpia ja veriset kantapäät
Matkani ylöspäin ei ole ollut kivuton
Olen nyt puolessa välissä matkaani
Ja vielä maantasalle tulen pääsemään

Feenixin lailla nousen tuhkasta
ja lennän komeammin kuin ikinä
Valo ja voima sisälläni syntyy uusiksi
ja usko tulevaisuuteen on palannut

Toivon parempaa elämää
Uskon parempaan elämään
Ja tuun rakastumaan siihen
Ja pitämään siitä kiinni.

On joitain tiettyjä asioita, mitä mä vihaan yli kaiken.
Yks niistä on se ettei vastata mitään.
(Kirjoitan esim. "moi".. Ei kerta tai pari haittaa, vaan jos se on toistuvaa!) 

Ärsyttävää on myös se, kun tyyppi vastaa jotain, käytte parin lauseen keskustelun ja sit se tyyppi jättää sen keskustelun kesken!

Minä: Moi!
Tyyppi hetken päästä: Moi! Hei nyt on tosi lämmintä, pitää mennä piknikille tms!
Minä: Joo vois kyl kun rahatilanne sen sallii. :) Mitäs sul on ensviikol?
Tyyppi: Jooo tää tyyppi tulee stadii, pitää olla sen kaa ja sit on pääsykoejuttuja yms.
Minä: Aijaa :)) mihin sul on pääsykokeet?
*Kuluu vartti ja huomaatkin tyypin häipyneen*

Siis.. Aivan.. Vitun.. Ärsyttävää!

Vaikka kyseessä ois kuinka rakas frendi, välil tekis mieli ihan oven taakse huutaa että "hei, vaikka sul ois mitä, et sä voi noin kohdella frendejäs!" yms.. Tiedättehän: "Joo anteeks, oon ollut vähän tällei ja tollei mut tiedäthän sen et sul on paikka mun sydämessä, pusmus<3 Mitä kuuluu?". Ja sit käy taas edellä käyvä esimerkki.

Tulee aina sellainen olo ettei mul oo minkäänlaist arvoo sellaisten ihmisten silmissä. Tiedättehän, voidaan tehdä katoamistemppuja, voidaan jättää vastaamatta, voidaan lopettaa tylysti keskustelut yms ja tehä mitä vaan ku ainahan sitä voi kuitata "noku on ollut tälläistä, anteeks mä lupaan kyl tehä toisin asiat" lauseel. (tulkitkaa toi ihan miten haluatte).

Siis:
AAAAAAARGH!  MÄ EN VITTU KAIPAA JOKA VITUN KERTA NIIT SANOJA, LAUSEITA, LUPAUKSIA YMS.. MÄ HALUAN TEKOJA KANS NÄILT IHMISILT! 

Okei, mä saatan nyt kuulostaa vitunmoiselta hirviöltä nyt, mutta mä olen niin turhautunut siihen että ihmiset kelaa et ne voi kohdella muita miten sattuu, kun on "niin tälläistä ja tälläistä".. Siis oikeesti. Jos ei haluu olla tiettyinä hetkin tekemisis, sanois vaan "hei, mä en nyt jaksa, mä otan sit yhteyt ku pystyn/ehdin/kykenen/haluan" jne..

Mutta, nyt iloisempiin asioihin!
Oon ollut nyt viikonlopun porukoilla, ja olo on nyt chillimpi kun alkuviikosta. (viikko ei siis oo muuten ollut kovin hyvä, kun muistoja vaan tulvi mieleen, vitutti ja oli muutenkin ankea olo)
Mutta nyt on iloisempi olo. Wii. :) Varsinkin nyt kun tunti taikka pari sitten tajusin Akun (kissan) kadonneen. No, onneks se löytyi! Nyt mä todellakin oon onnellinen aina kun se maukuu, mouruu jne.. (paitsi jos nukun)

Ja lopuksi, pieni oodi Akulle kuvan kera! :)

 Vaikkei mulla ole pakua
 eikä elämässä aina makua
 eikä varaa ostaa sakua
 enkä halua katsoa tikua ja takua
 eikä ole vierelläni miestä nakua
 Minä rakastan karvaista Akua!

Lapsena

Kun olin lapsi niin pieni, viaton

Jouluun tuntui olevan ikuisuus
Nyt kun mä olen jo aikuinen,

Uudesta vuodesta on jo puoli vuotta

Vaikka tänäänkin luulin sen olleen eilen

Kun olin lapsi, odotin vaan vappua jolloin

Sai juoda simaa, puhaltaa serpenttiinejä

Nyt mä arvon tuleeko huomenna rahaa

Saanko serpenttiinien lisäksi ostettua

Ruokaa, tupakkaa, ehkä vähän kuohuvaa

Kun mä olin lapsi, haavoihin riitti vain

Äidin tai isän puhallus, kivan näköinen laastari
Nykyään kaikki haavat ei enää edes parane

Eikä piristä aina edes se kissa laastari

Eikä kukaan ole niitä puolestasi puhaltamassa

Lapsena suurin murheeni oli se jos rahat ei

Riittänyt pokemon kortteihin tai leluihin

Mutta osasin silloin säästää niihin pitkään.
Nykyään mä loppukuusta toivoisin löytäväni

Edes sen yhden kolikon nuudeleihin tai riisiin.

Lapsena halusin olla niin aikuinen

Kun aikuiset sai valvoa myöhään

Nyt haluaisin olla taas lapsi ja viaton

Joskus saada edes unen päästä kiinni.

Leikkiä taas hiekkalaatikoilla.