"Inspiraation" puutetta

En yleensä tykkää selitellä mitään mun teksteist, mutta tää on nyt poikkeus:
Mun teki mieli äsken kirjoittaa jotain, mutta pää löi (omasta mielestäni) tyhjää ja mietin missä se inspiraatio oikein vetelee.. No, siinä miettiessäni huomasin sitten että mulla oli syntynytkin tekstiä. Ja tässä se nyt on!


Sormet kirjainten päällä
ruutu suoraan edessäni
Pohdiskelen asioita

mitkä voisin ja haluaisinkin tallentaa
muualle kuin muistoihini, omaan
pieneen, sairaaseen maailmaani

Kai mun päässä liikaa ajatuksia pyörii. 
Unelmia mitä voisin kuvailla
suullani, lauseella taikka parilla.

Miksen pysty niitä tällä hetkellä
Tallentaa minnekkään muualle kuin
Omaan päähäni, omaan sydämeeni

Taaskin äsken meinasin kirjoittaa
väärin, vaikka pitäis muistaa sekin
että sydämeen mahtuu vaan yks ämmä

Niikuin eräs henkilö sen joskus sanoikin
Mutta viskin syytä se kai on
etten sitä heti muistanut

Ja nyt huomaan ristiin itteni puhuneen
kun avaan silmäni ja tajuan sen
mulla uusi teksti syntynyt on

Matkalla

Matkalla oon kohti stadia

Melkein tyhjässä metrossa

Mut se ei oo niin tyhjä

Ku mun aivot piakkoin

Matkalla oon kohti stadia

Täyttämään mieltäni Springsteenil

Niin kuin myös maksaani viinil vahval

Toivoen et kaikki se tuntuu jossakin

Matkalla oon kohti stadia

Unohtamaan sen kaiken

Mitkä mut on lähestulkoot

Tappanut Sisuskalujani myöten

Huomenna sitten pää 

ja sydän kipeänä

Totean: En oo minnekkään 

muualle matkalla Kuin helvettiin.

tiedän sen siitä kun..

Muistan kyl mitä sovittiin

Liiankin hyvin

Se mua kirpaisee ku tiiän

Etten osaa pitää siit kii

Tiiän sen siit ku oot

 Vierelläni nukkumas

Tunnen olevani turvassa

Siit kun sä hymyilet

Nii mäki hymyilen

Vaik sattuiskin silloin

Siit kun sä hipaiset mua

Vahingossa tai ei

Olen taivaissa

Siit ku en nää sua

Pariin päivään

Se tuntuu ikuisuudelt

Muutamaan viikkoon

Se on mulle kuin

Iso, paha nälkä

Enää ikinä

On yhtä kuin kuolema

Parempi näin

Ei, ei se ollutkaan sitä

Mitä mä kuvittelin

Se ei ollut rakkautta

mitä vanhoina Ihmisinä

toisiaan kohtaan Tunnetaan, 

aina hautaan asti

Se oli puhdasta himoa

Mitä mä sua kohtaan tunsin

Himoa, mikä sai mut

Kiihkosta sekaisin

Ainakun sun tuoksus

Tarttui muhun

Ainakun mun sormet

Sua kaikkialta hiveli

Nyt sanon himolle stop

Meidän molempien parhaaks

Ettei tehä samoja virheitä

Mitä joskus tehtiin

Muitten kanssa.

Virheit, mitkä toisen asteen

Tunteet tappoi

Aina kun antoi himolle vallan.

Tulee ikävä sun tuoksuas,

Sormias, vartaloas

Mut näin on parempi

Kaikki me halutaan

Kaikki me halutaan joskus tuntea

Olevamme jollekin koko maailma

Varsinkin silloin kun tuntuu että

Oot maailmalle vain joku

Niikuin joku taisi sen joskus sanoakin

Kaikki me halutaan joskus tuntea

Olevamme rakastettuja

Kaiken hälinän ja sekamelskan keskel

Silloin varsinkin kun tuntuu silt

ettei oo ketään vierel, ees yhen soiton pääs

Kaikki me halutaan olla onnellisia

Mut siit huolimat joskus sataa paskaa niskaan

Joillekin enemmän, joillekin vähemmän

Omasta syystä tai ei, silloin olisi hyvä

Että olisi joku, kenen kaa on hyvä olla

Kaikki me halutaan tuntea jotain

Koska ilman niitä tuntuu ettei oo elos

Vaan että ois vaan yks ihminen muitten joukos

Ilman sitä katsetta mikä kertoo että sä oot mukana

Tässä kaikessa vieläkin, aina viimeiseen hengenvetoon asti.

Surullinen korsteeni

Hän parvekkeen lattialla istuu

Kahvikuppi kädessä.

Kahvissa ei ole maitoa

Ei edes sitä pientä tippaa

Hän avaa uuden tupakka-askin

Kun poltti jo äsken askin loppuun

Vartissa, puolessa tunnissa

Ei hän pysy enää laskuis mukana

Tuijottaa taivasta

Aurinko vain paistaa

On varmasti lämmin

Mut ei hän sitä tunne

Tupakkaa kuudetta, tai kuudettatoista Vetää.

Kahviakin mennyt jo pannullinen tai kaksi. Ei hän enään mitään laske

Kun unohtaa ne kuitenkin hetkessä.

Ei hän enää perässä pysy.

Ei ole pysynyt enään aikoihin.

Kun muut ulkona jo kiirehtii

Hän vaan  parvekkeella makaa

Surullinen korsteeni kun hän on.

Nimetön

Köyhänä naisena mä tääl dallailen
unissani femman seteliä halailen


Mut muistan ettei raha kaikkee ratkaise
enkä sen vuoks elämääni katkaise


Vaik lompakko tulisi olee tyhjänä
eikä rahaa ois koskaan isona läjänä


Aion silti muistaa ikuisesti sen
et riittää et antaa toiselle käden


Joka jo toisen päivän voi pelastaa
eikä onnea aina tarttis lotosta katsastaa

Tuhlaajatyttö

Mä viinaan päin oon

Velkaa koko maailmalle

Vaikka mitä ja mistä

Oon tuhlaajatytöistä pahimpia

Seksiä rakastan

Niikuin myös viikonloppuja

Vapautta suurenmoista

Ei oo koskaan kiire mihinkään

Voi vain olla nukkumassa

Tärinöitänsä Pois Sillä välin

Kun muut juo kahvia mustaa

Että pääsisivät ylös kiireeseen

Silti joskus mun pääs pyörii

Miksen vois joskus olla kun muut:
Hyvin koulutettu,

käydä viidesti viikos töis

Ei olis velkoja mihinkään.

Ja mulle maistuis  vaa lasi viinii

Viikonloppuisin

Eikä vaan bisse joka päivä

Mut sit palaan takas omaan todellisuuteen:
Mä rutiineit vihaan.