Vaikka mulla onkin
vaatteita
Mistä jotkut jopa
kadehtiikin
Ne on mulle vaan se
suoja
Jotka peittää mun
vartalon virheet.
On mulla meikit niin
nätisti kasvoilla
Mutta vain siksi
ettei kukaan näe
Että sen meikin
takana oleva ihminen
On hetki sitten
itkenyt vihasta, surusta, katkeruudesta.
On mulla koti, minne
mennä turvaan
Mutta välillä se
tuntuu olevan paikka
Mistä en voi vaan
lähteä pois
Koska ulkomaailma
pelottaa
On hiukset mulla niin
pörröiset
Yhtä sekaisin kuin
mun pääkin.
Vaikka mun hymy
teidät vakuuttaakin
Se ei vakuuta mua
siit et oisin oikeesti iloinen.
Tunnen ihmisiä paljon
joo
Aina löytyisi seuraa
Mutta vaikken ois
yksin
Oon joskus
yksinäinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti