maanantai 17. joulukuuta 2012

nimetön, part. 3


En tiedä missä olet tällä hetkellä
Enkä tiedä mitä oikein teet nyt
Oletko ahkerana töissä, hymyillen
Vai oletko kotona, seiniä tuijottelemassa.

Sä olit mun unissa viime yönä
Ne unet tuntui kun valokuvilta:
Näytti kohtia meidän matkasta
Niin niitä hyviä, kuin huonoja.

Silti tajuttiin vasta nyt totuus meistä kahdesta
Me liian erillaisia toistemme maailmoihin ollaan
Päätettiin, että lähetään eri suuntiin, niin on parempi
Ettei enää kumpaakaan meistä, tai muihinkaan, satu.

En tiedä miksen voinut suhun koskaan luottaa täysin
Miksen voinut kertoa kaikkea sitä, mtä mus tuntui
Miksi molemmat käyttäydyttiin välil kuin kakarat
Miksi me tajuttiin nää asiat vasta nyt, eikä aikasemmin.

Mä haluan silti kertoa sulle vielä yhden asian:
Vaikka näyttää etten välitä mitä tapahtui
Kyllä mullakin on sua välillä ikävä, kovastikin
Mutta näin on parempi, sä itsekin tiedät sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti