Ennen - Nyt

Ennen mä itkin haikeitten laulujen tahtiin

En halunnut edes kuunnella lauluja

Mistä kerrottiin vähänkin onnellisuudesta

Selviytymisestä, onnistumisista.
Miks mä olisin, kun en voinut samaistuu niihin?

Ennen mä pystyin kirjoittaa runoja

Vain kun mä olin itkuinen

Ja koska olin itkuinen

Tottakai niistä tuli sitten itkettäviä runoja

Niihin kun pystyin samaistumaan paremmin

Sitten, yhtenä aamuna mä heräsin pää kipeänä

Mitäs olin juonut muutaman tuopin liikaa

Mä kattelin ympärilleni, kämppäni oli sotkuisempi kun eilen

Mutta silti mun kasvoille levisi leveä, naurava, aito hymy

Ja huomasin että mus valtas tutun oloinen, kiva olo.

Mä näin mailman taas sillä tavalla

Miten mä olin viimeks sen nähnyt

Vuos taikka pari sit, en muista tarkalleen milloin

Ja mä olin itkeä.

Onnesta tällä kertaa.

Ja nyt, mä nauran iloisten laulujen tahtiin,

En halua edes kuunella lauluja

Missä kerrotaan vähänkin onnettomasta elämästä

Luovuttamisesta, epäonnistumisista.
Miks mä kuuntelisin, kun en osaa samaistuu niihin?

Ja nyt mä kirjoitan tätäkin runoa
koska mä oon iloinen

Ja kun olen iloinen

Mun teksteistäkin tulee iloisempia

Niihin kun pystyn samaistumaan paremmin.