On joitain tiettyjä asioita, mitä mä vihaan yli kaiken.
Yks niistä on se ettei vastata mitään.
(Kirjoitan esim. "moi".. Ei kerta tai pari haittaa, vaan jos se on toistuvaa!) 

Ärsyttävää on myös se, kun tyyppi vastaa jotain, käytte parin lauseen keskustelun ja sit se tyyppi jättää sen keskustelun kesken!

Minä: Moi!
Tyyppi hetken päästä: Moi! Hei nyt on tosi lämmintä, pitää mennä piknikille tms!
Minä: Joo vois kyl kun rahatilanne sen sallii. :) Mitäs sul on ensviikol?
Tyyppi: Jooo tää tyyppi tulee stadii, pitää olla sen kaa ja sit on pääsykoejuttuja yms.
Minä: Aijaa :)) mihin sul on pääsykokeet?
*Kuluu vartti ja huomaatkin tyypin häipyneen*

Siis.. Aivan.. Vitun.. Ärsyttävää!

Vaikka kyseessä ois kuinka rakas frendi, välil tekis mieli ihan oven taakse huutaa että "hei, vaikka sul ois mitä, et sä voi noin kohdella frendejäs!" yms.. Tiedättehän: "Joo anteeks, oon ollut vähän tällei ja tollei mut tiedäthän sen et sul on paikka mun sydämessä, pusmus<3 Mitä kuuluu?". Ja sit käy taas edellä käyvä esimerkki.

Tulee aina sellainen olo ettei mul oo minkäänlaist arvoo sellaisten ihmisten silmissä. Tiedättehän, voidaan tehdä katoamistemppuja, voidaan jättää vastaamatta, voidaan lopettaa tylysti keskustelut yms ja tehä mitä vaan ku ainahan sitä voi kuitata "noku on ollut tälläistä, anteeks mä lupaan kyl tehä toisin asiat" lauseel. (tulkitkaa toi ihan miten haluatte).

Siis:
AAAAAAARGH!  MÄ EN VITTU KAIPAA JOKA VITUN KERTA NIIT SANOJA, LAUSEITA, LUPAUKSIA YMS.. MÄ HALUAN TEKOJA KANS NÄILT IHMISILT! 

Okei, mä saatan nyt kuulostaa vitunmoiselta hirviöltä nyt, mutta mä olen niin turhautunut siihen että ihmiset kelaa et ne voi kohdella muita miten sattuu, kun on "niin tälläistä ja tälläistä".. Siis oikeesti. Jos ei haluu olla tiettyinä hetkin tekemisis, sanois vaan "hei, mä en nyt jaksa, mä otan sit yhteyt ku pystyn/ehdin/kykenen/haluan" jne..

Mutta, nyt iloisempiin asioihin!
Oon ollut nyt viikonlopun porukoilla, ja olo on nyt chillimpi kun alkuviikosta. (viikko ei siis oo muuten ollut kovin hyvä, kun muistoja vaan tulvi mieleen, vitutti ja oli muutenkin ankea olo)
Mutta nyt on iloisempi olo. Wii. :) Varsinkin nyt kun tunti taikka pari sitten tajusin Akun (kissan) kadonneen. No, onneks se löytyi! Nyt mä todellakin oon onnellinen aina kun se maukuu, mouruu jne.. (paitsi jos nukun)

Ja lopuksi, pieni oodi Akulle kuvan kera! :)

 Vaikkei mulla ole pakua
 eikä elämässä aina makua
 eikä varaa ostaa sakua
 enkä halua katsoa tikua ja takua
 eikä ole vierelläni miestä nakua
 Minä rakastan karvaista Akua!