Viisi tarinaa

Tapasin mä kerran tytön äänekkään, hieman villinkin,

Jolla oli viisi tarinaa kerrottavana, mitkä liittyi häneen

Ei se tyttö kuulemma koskaan pysynyt paikoillaan

Mutta silloin hän katsoi mua silmiin ja kertoi tarinansa:

Ensimmäinen kertoi siitä, kuinka hän on spontaani

Kuinka hän niin spontaanisti aina menee ja tekee

Mutta kuinka hänessä on silti sitä herkkyyttä

Mitä hän ei kovin monelle näytä, viitsi paljastaa.

Toinen kertoi siitä, kuinka hän tykkää leikkiä

Kertoi, kuinka hän oli luonteeltaan leikkisä

Kuinka hän haluaisi aina hymyillä, itkiessäänkin

Ajatella elämän olevan yhtä taikaa kaikkialla.

Kolmas tarina kertoo, miten hän taivaalla lentelee

Miten hän luoteja ja seiniä parhaansa mukaan väistelee

Ja vaikka osumaa olisikin tullut ja taivaalta on tiputtu

Hän on noussut aina lentoon, vaikka se kipeää tekisikin.

Neljäs tarina taas kertoo siitä, että naiseudestaan huolimatta

Hän viinaa tykkää juoda, ja hänet tunnetaankin korsteenina

Ja vaikka hän silmät ristissä kävelisi minne vaan

On hän aina “täältä tullaan kaverit, bombs away !”

Viides ja viimeinen tarina on hänelle ikuinen muistutus siitä

Kuinka pitää olla aina oma itsensä, olit sit vihattu tai rakastettu

Lisäksi se kertoo mitä jo edesmennyt ihminen hänelle merkitsi

Vaikkei tätä koskaan saanut tavata, kuuli vain tarinoita hänestä

Sitten hän tupakan stumppasi lattialle ja totesi mulle hymyillen:
“Mut sori, mä lähen tiskille päin, pidä kiva ilta ja törmäillään!”
Ja hän käveli röökikopilta tiskille päin, ja katosi ihmismassaan.
Ja mä jäin miettimään mitä tarinoita mul olis joskus kerrottavana.