Ensin meri oli tyyni, minä en
Nyt kun olen tyyni, meri herää raivoten
Se yrittää saada minut siihen mukaan
Kuulen kuiskauksen: Ei täällä välitä kukaan
Näytän keskisormea sille merelle, sanon:
"Ole sinä hiljaa perkele!"
Käännän selkäni, meri jo rauhoittuu
En tajuakaan miten ilmeeni vakavoituu
Ja tässä minä taas kaikelle ja kaikille raivoan
Ja sen ohella pikkuhiljalleen jälleen hajoan
Ja se saatanan meri on niin rauhallinen, hymyilevä, tyyni.
Voin kuulla kuinka se nauraa räkäisesti: "Ota pelle ryyni"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti